Kyläpajasta globaalitoimijaksi

Sekatyömies Hub J. van Doorne ja nuorempi veljensä Wim perustivat pajan ja ajokalukorjaamon Hollannin Eindhoven’iin vuonna 1928. Pajan toimintaa laajennettiin moneen kertaan ajoneuvojen kehityksen tahdissa.
Vuonna 1930 toiminta yhtiöitettiin nimellä  N.V. van Doorne’s Machinefabriek.
 
Ennen toista maailmansotaa päätoimialaksi tuli perävaunujen, puoliperävaunujen ja sotilastarvikkeiden valmistus ja korjaus.
Vuonna 1934 perustettiin yritys van Doorne’s Aanhangenfabriek N.V. ja otettiin käyttöön tuotenimi DAF.

Ensimmäiset kuorma- ja linja-autojen prototyypit valmistuivat 1940-luvun alussa.
Oman kuorma-autotehtaan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1948. Kuorma-autojen sarjavalmistus alkoi vuonna 1950. Tehtaan nimeksi tuli van Doorne’s Automobielfabriek N.V.         

Nokaton DAF 50-sarja saavutti suuren suosion Benelux-maiden markkinoilla.  Autossa oli amerikkalainen Hercules-bensiinimoottori: 6-sylinterinen 4,62 l. kansiventtiilit, 102 hevosvoimaa.

Rajusti kasvaneen kysynnän johdosta tarvittiin lisää moottoreita!
Hercules Motor Company ilmoitti DAFille, että toimitusten nopeuttamiseksi 6-sylinteristen Hercules-moottoreiden lisenssivalmistaja, Oy Suomen Autoteollisuus Ab, vastaa toimituksista.

Rahavaikeuksissa ollut DAF maksoi saamansa moottorit luovuttamalla Sisulle 100 kappaletta DAF 50 –sarjan alustaa ilman moottoria ja eräitä muita rakenneosia. Oy Suomen Autoteollisuus Ab:sta tuli näin ”automaattisesti” DAFin ensimmäinen virallinen maahantuoja.
Autoista 96 rakennettiin ajokuntoisiksi asentamalla niihin Sisu AMG –moottori, neljä alustaa jätettiin varaosiksi. Vuoteen 1954 mennessä asiakkaille toimitettiin 91 ”sisutettua” DAF 50 –sarjan autoa.

Autoilija Olavi Angeria Karungista osti syksyllä 1951 järjestyksessä toisen Suomessa ”sisutetuista” DAF K-50 –autoista. Auton listahinta oli 1,35 miljoonaa markkaa eli elinkustannusindeksin mukaan korjattuna noin 221 400 euroa. Auton ainoaksi heikoksi kohdaksi mainittiin amerikkalainen Ross-ohjaussimpukka.
Lähinnä puutavara-ajossa ollut auto meni vaihtoon vuonna 1955.

Sotilasajoneuvojen sarjavalmistuksen DAF aloitti 1952.

Vuodesta 1955 uudeksi Suomen maahantuojaksi tuli Bremer-suvun omistama Oy Importer Ab.
Valikoimassa oli neljä kuorma- ja kaksi linja-autoalustaa.
K 1500 –sarja oli periaatteessa dieselöity 50-sarja.
Dieselinä oli 82 hv:n Perkins P6 tai DAFin lisenssillä valmistama  108 hv:n Leyland 0.350.
K 1500 -perusmallin hinta oli 318 160 euroa.  
DAF 50-sarjan autojen suurimmaksi käyttäjäksi nousi VR, joka muutti autot nestekaasukäyttöisiksi soveltaen niitä pienkonttien kuljetuksiin Ovelta Ovelle -liikenteessä.

Perävaunujen valmistusta varten perustettiin vuonna 1956 uusi tehdas nimeltään van Doorne’s Aanhangwagenfabriek N.V.
Otettiin käyttöön perävaunuakseleiden ilmajousitus.
Valmistettiin myös säiliörakenteita, lavoja, umpikuormatiloja.
Yhdessä kuorma-autotehtaan kanssa toimitettiin tehdasvalmiita autoja ”suoraan ajoon” mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin.

Hollannin armeijalle suunniteltu 8x6-vetoinen DAF-maasto-kuorma-auto oli Suomen armeijan testeissä talvella 1956, mutta karsiutui korkean hintansa ja puutteellisen huoltopalvelun johdosta.

Vuonna 1959 DAFin maahantuojaksi tuli Wihuri Oy Autola (sittemmin Autola Oy), jolta tuonti pian kuitenkin siirtyi Wihuri-Yhtymä Oy Wi-Autolle. Samana vuonna DAF esitteli aikoinaan maailman kaikkien aikojen kauneimmaksi äänestetyn kuorma-auton eli nokallisen A13/A16 –malliston.

Vuonna 1960 kuorma-automallisto laajeni voimakkaasti. Vanhaan 50-sarjaan perustuneet tyypit korvautuivat uuden muodon saaneilla 1000-, 2000- ja 3000-sarjan autoilla. Vetotapoina olivat 4x2, 4x4, 6x2 nostotelillä ja ilman sekä 6x4. Moottoreina olivat uudet DAF-Leyland –dieselit teholuokissa 100 – 190 hv. Kokonaispainot olivat 8,4 – 18,5 tonnia autona ja jopa 28 tonnia ajoneuvoyhdistelmänä.

1000-sarjan autot olivat suosittuja eri suoritealojen jakeluliikenteessä ja palvelivat pitkään. Viimeiset poistuivat aktiiviliikenteestä vasta 1970-luvun alussa!
2000-sarja ja sen teliversio 3000-sarja jäivät lyhytikäiseksi. Iso DAF-Leyland –moottori vaati suuren, vaakatasoon asennetun jäähdyttäjän, mikä johti ulkonäköön, joka ei miellyttänyt asiakkaita.

Vuonna 1964 auto- ja perävaunutuotanto yhdistettiin. Uudeksi yritysnimeksi tuli van Doorne’s Automobielfabrieken N.V. Pian tämän jälkeen perävaunujen ja kuormatilojen valmistus lopetettiin.

Niissä tiloissa aloitettiin ”remmivetoisten” Daffodil Variomatic -henkilö- ja pakettiautojen valmistus.
Auto ”jalostui” sittemmin ”pikku-Volvoksi. DAF loi käsitteen suurohjaamo esitellessään T2600-sarjan vuonna 1963. Pekka Ripatilla oli näitä autoja enimmillään toistakymmentä elementtien ja virvoitusjuomien kaukokuljetuksissa.

Wi-Auto luopui vähin äänin DAF-edustuksesta. Maahantuonti siirtyy lyhyeksi aikaa Wihuri-yhtymän tuolloin omistamalle Crys-Auto Oy:lle, jolla ei kuitenkaan ole markkinointi- eikä huoltoresursseja.

Yritykset tehdä DAFista KTK-organisaation ”vakiokuormuri” yhdessä kuorma-autoilijoiden omistaman Yhteisostot Oy:n kanssa eivät tuottaneet tulosta. DAF ei suostu myöntämään alennuksia ”kimppaostoille”.
Kuljetusyrittäjät alkoivat ostaa DAFeja suoraan tehtaalta ja Keski-Euroopan jälleenmyyjiltä.
Vuonna 1972 amerikkalainen International Harvester Company osti kolmanneksen DAFin osakkeista.

Samalla DAF-henkilöautojen valmistus myytiin Volvolle.

Leyland-lisenssillä valmistetut DAF-Leyland –moottorit saivat nimen DAF Diesel ja erosivat vähitellen kokonaan Leyland-sukuisuudesta.

DAF ryhtyi valmistamaan International Paystar 5000 –autoja ja varusti ne DAF-moottoreilla. Sittemmin autoa valmistettiin myös DAF-nimellä mallisarjoina N2600 ja N2800.

DAF-kaupan jälkeen International osti brittiläis-merkin Seddon-Atkinson ja osan Espanjan valtionyritys ENASAsta saaden sen myötä hallintaansa Pegaso-merkin.

”Vanhan” DAFin osake-enemmistö myytiin vuonna 1975 Hollannin valtiolle eli kuningashuoneen omistamalle kaivosyhtiölle! Van Doorne –suvulle jääneestä DAF-osuudesta tuli van Doorne Holding Company, jolle jäi vähemmistöosakkuus ”uudessa” DAFissa.

International luopui DAF-osakkuudesta vuonna 1978, mutta omistuksen seurauksena DAF, Pegaso ja Seddon-Atkinson jatkoivat ohjaamoyhteistyötä nimellä Cabtec.

Prototyyppivaiheen jälkeen kyseinen ohjaamo tuli myös DAF 95 –sarjaan ja johti sittemmin siihen, että DAF 95 –sarja valittiin Vuoden Kuorma-autoksi 1988.

Ruotsalainen Markaryds Försäljnings AB toimi 1970-luvun puolestavälistä 1980-luvun alkupuolelle DAFin puolivirallisena edustajana Suomessa.

Yrittäjien omat ostot tehtaalta ja Keski-Euroopasta jatkuivat.

Tuonti oli muutamia ajoneuvoja vuositasolla.

Vuonna 1978 käynnistyi yhteistyö Magirus-Deutzin, Saviemin ja Volvon kanssa uuden keskiraskaan kuorma-auto-ohjaamon kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi.

Tämä ns. Vierer Club –hytti tuli vuoden 1979 mallistosta lukien vakio-ohjaamoksi DAFin mallisarjoihin 500, 700, 900, 1100 ja 1300. Niiden myötä DAF tuli muutaman vuoden tauon jälkeen jälleen mukaan keskiraskaiden ja kevyiden kuorma-autojen markkinoille.
Vierer Club –ohjaamo oli aluksi merkkien DAF, Magirus-Deutz, Saviem ja Volvo käytössä, myöhemmin myös monen muun merkin.

Kesällä 1983 Tauno Halmeen omistama Nummelan TAR Auto Oy ilmoitti tehneensä sopimuksen DAF-merkin maahantuonnista ja edustuksesta Suomessa. Panostukset olivat voimakkaat, mutta yritys ei saavuttanut laajan asiakaskunnan luottamusta.

Vuonna 1984 DAF Bus yritti maihinnousua Suomeen osallistumalla paikallisen agentin avustuksella messuihin ja tapahtumiin. Yritys kilpistyi huoltoverkon puutteeseen.

Brittiläinen Leyland ajautui taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 1987.

DAFilla oli vapaata pääomaa ja lunasti Leylandin kuorma-autotuotannon. Brittiläisen Kansainyhteisön markkinoilla Leyland- ja DAF-autot markkinoitiin tämän jälkeen nimellä Leyland-DAF.

Kevyet autot valmistettiin Britanniassa ja keskiraskaat sekä raskaat Hollannissa.
Seppo Kivelän näyttävä FT2800Ti toimi myös Nummelan TAR-Auton esittelyatutona. Malli oli jo vakiinnuttanut asemansa Keski-Euroopan markkinoilla.
TAR-Auton viimeiseksi markkinapanostukseksi jäi Britanniassa valmistettu DAF 600/800/1000/1200 –sarja. Nummelan TAR-Auto Oy:n taru Suomen DAF-maahantuojana päättyi konkurssiin 1980-luvun lopulla.

Vuodesta 1989 uudeksi maahantuojaksi tuli Osmo Sakari Kinnusen perustama OSK-Auto Oy.

Uudet pienet ja suuret DAFit otettiin aluksi innolla vastaan, mutta Britanniassa valmistettu, Ford-moottorinen, Leyland Sherpaan ja sen seuraajaan eli FreightRoveriin perustuva DAF 400 –sarja ei sittenkään menestynyt Suomen markkinoilla.

OSK-Auto Oy kaatui konkurssiin.

Markaryds Försäljnings AB ja omatuonnit jäivät jälleen autoilijoiden ainoiksi mahdollisuuksiksi käyttää ja hyödyntää DAF-kalustoa.

Vuola-Yhtiöt Kaarinasta aloittelivat DAF-maahantuontia vuonna 1992 tukeutuen aikaisempaan DAF-jälkimarkkinointikokemuk-seensa ja perustivat myöhemmin maahantuontia, myyntiä ja huoltoa varten     DAF Finland Oy:n.

Vuonna 1993 oli DAF vuorostaan talouskriisissä ja joutui luopumaan Leyland-omistuksestaan.
Leyland Trucks Ltd jatkoi kevyiden mallien tuottamista Leyland-DAF tuotenimellä määrätyille markkina-alueille. Muilla markkina-alueilla kevyet Leylandit markkinoitiin DAF-merkkisinä.

Vuonna 1997 DAF siirtyi kokonaan amerikkalaisomistukseen, kun PACCAR-yhtymä osti Hollannin ja Belgian valtioiden omistamat DAF-osakkeet.

Vuotta aiemmin PACCAR oli ostanut brittiläisen Foden-merkin ja vuonna 1998 se osti myös Leyland-kuorma-autojen tuotanto-oikeudet ja tehtaat.

Vuonna 2000 Leyland-merkki katosi lopullisesti kuorma-autoalalta, kun se sulautettiin Fodeniin. PACCAR on maailmanlaajuisesti toimiva monialayritys, jonka juuret ovat 1800-luvun lopulla perustetussa rautatiekalustoa valmistaneessa yrityksessä nimeltään Pacific Car & Foundry Corporation = ”Tyynenmerenalueen Junavaunutehdas   ja Valimo Oy”.

Tätä nykyä Paccar tunnetaan hollantilaisisista DAF-hyötyajoneuvoista, tässä XF105, joka oli Vuoden Kuorma-auto maailmassa 2007 brittiläisistä Foden-kuorma-autoista amerikkalaisista Kenworth-kuorma-autoista ja amerikkalaisista Peterbilt-kuorma-autoista.

Uutta DAF-kalustoa on vuosien varrella tasaisesti virrannut Suomeen, kuten S.O. Nybergin 3300 Turbo Intercooling Containerships’in 3300 ATi Turbo Intercooling M. Kuusimäki Ky:n 95.380 Ati T. Keski-Kastarin 95.380 Ati ja Sami Saarelan XF95.

Takaisin YritysInfoon